On kulunut 25 vuotta siitä, kun yksi eniten käytetyistä verkkokehityksen koodeista luotiin. Internetin nousu on vienyt JavaScriptin paikkoihin, joissa sen ei koskaan ollut tarkoitus olla. Julkaisunsa jälkeen, Javascript ei ole vain vahvistanut asemaansa voimakkaana ohjelmointikielenä, vaan se on myös saanut uusia käyttötarkoituksia modernissa verkkokehityksessä.
Javan, Schemen ja Selfin innottaima Brendan Eich kehitti JavaScriptin vuonna 1995 työskennellessään Netscape Communicationsille. 1990-luvulla Netscape Communications oli vahvasti läsnä internetissä selaimensa – Netscape Navigatorin – kautta. Netscapea suosittiin huomattavasti ensimmäisen laajaan levitykseen tulleen Mosaic-selaimen kustannuksella.f
Yksi Netscape Communicationsin perustajista oli Marc Andreessen. Andreessen oli mukana suunnittelijoiden ryhmässä, jotka työstivät Mosaic-selainta vuonna 1993 Illinoisin yliopistossa. Internetin suosion kasvaessa, teknologiayhtiöt alkoivat kilpailla kaikkein tehokkaimman selaimen kehittämisessä.
Kun Microsoft havahtui tähän, se käynnisti Internet Explorer projektinsa napatakseen internetin hallinnan Netscapelta. Tämä käynnistä kiihkeän selainsodan Microsoftin ja Netscapen välillä. Taistellussa ratkaistaisiin se, kuka saavuttaisi herruuden verkkoselainmarkkinoilla.
Tähän aikaan verkkosuunnittelijat kaipasivat kipeästi komentokieltä, joka voisi luoda tai lisätä dynaamisia ominaisuuksia verkkosivuille. Kiinnostus kohdistui ensimmäiseksi Javaan, mutta pian tajuttiin, että käyttökokemuksen parantamiseen tarvittaisiin joustavampi ratkaisu.
Netscape tajusi tämän ja suunnitteli kevyen komentokielen, joka mahdollistaisi interaktiivisten ominaisuuksien lisäämisen verkkosivuille. Aika oli kortilla, ja tässä kohtaa JavaScriptin isä astui kuvaan.
Vuonna 1995, Brendan Eich solmi Netscapen kanssa sopimuksen dynaamisen ohjelmointikielen luomisesta ja toteuttamisesta Netscape Navigator 2.0 -selaimeen. Eichille kyseessä oli kiireellinen tehtävä. Hän kuitenkin näki mahdollisuuden työskennellä hänelle tärkeän Asian parissa, joten hän lyöttäytyi yhteen Netscapen kanssa. Näin syntyi idea kevyestä komentokielestä. Eich nimesi sen Mochaksi, mutta nimi muutettiin myöhemmin Live Scriptiksi. Vain kymmenessä päivässä Eich oli kehittänyt toimivan prototyypin, joka oli valmis toteutettavaksi Netscape Navigator 2.0 Beta -selaimen yhteydessä.
Säilyttääkseen herruuden selainmarkkinoilla, Netscape solmi yhteistyösopimuksen Sun Microsystemsin kanssa, joka oli kehittänyt Java-ohjelmointikielen. Tämä liitto tarkoitti sitä, että Sun Microsystems varmisti Netscape Navigatorin käytön sinä verkkojakelualustana, jolla Java toimitettiin Javan käyttäjille.
Lähes vuosi myöhemmin, vuonna 1996, Live Script uudelleennimettiin JavaScriptiksi osana markkinointistrategiaa, jolla sen hyväksyntää pyrittiin lisäämään Javan käyttäjien keskuudessa. JavaScript esitettiin komentokielenä pienille asiakasohjelmapohjaisille projekteille Netscape Navigator 2.0 -selaimessa, kun taas Javaa markkinointiin erikoistyökaluna vaikuttavien verkkoratkaisuiden rakentamista varten.fi
Netscape Navigator 2.0 julkaisun jälkeen, Microsoft takaisinmallinsi JavaScriptin luodakseen oman mukautetun versionsa Internet Explorer 3:lle. He he nimesivät version JScriptiksi, sillä Sun Microsystems, joka omisti Java-brandin, oli lisensoinut sen Netscapelle.
Siisteinä, joustavina, ja myös muille kuin suunnittelijoille saatavilla olevina JavaScript (ja JScript) olivat järjettömän suosittuja ja verkkosivuista tuli yhä interaktiivisempia ja dynaamisempia.
Valitettavasti, molemmat versiot keräsivät myös negatiivista huomiota helpon saatavuutensa takia, sillä ihmiset saattoivat kirjoittaa koodinpalasia ilman todellista tietoa siitä, mitä he tekivät. Tämän lisäksi JavaScriptiä käytettiin monesti niin, että ihmiset harmistuivat (pop-up mainoksiin, selaimen määrittämiseen), sen sijaan, että käyttökokemuksesta olisi tullut parempi.
Tärkeä vastaus ongelmaan saatiin ECMA vakioinnin muodossa. NetScape ja Sun Microsystems ehdottivat JavaScriptin vakiointiin johtavaa dokumentaatiota ECMA Internationalille, joka olisi vastuussa vakioversion ylläpitämisestä. Vakiointi oli merkittävä askel ja hyvä ratkaisu niin uudelle komentokielelle.
Vakiointi avasi JavaScriptin laajemmalle yleisölle ja antoi suunnittelijoille sananvaltaa komentokielen kehityksessä. Vakiointi auttoi myös hallitsemaan JavaScriptin väärinkäyttöä. Ollakseen rikkomatta Sunin Java-tavaramerkkiä, ECMA-komitea päätti nimetä vakiokielen ECMASCriptiksi.
Tämä loi vielä lisää väärinymmärryksiä, mutta lopulta ECMAScriptiä alettiin käyttää puhuttaessa vakioarvosta ja JavaScriptiä puhuttaessa komentokielestä .